Ljubljanassa vaihdossa: Ensimmäinen koulupäivä oli maanantai

Ensimmäinen koulupäivä oli maanantai. Kello 6 soi herätyskello ja kahdeksalta olisi treffit alaovella kahden kosmetologikoulun oppilaan kanssa, he veisivät meidät kouluun. Olimme saaneet päiväohjelman jo etukäteen sähköpostilla. Alaovella meitä odotti kaksi nuorta ja iloista tyttöä, 17-vuotiaat Masa ja Polona. Täällä kosmetologikoulu on 4-vuotinen ja sinne tullaan suoraan peruskoulusta. Kosmetologiopintojen lisäksi opiskellaan samoja aineita kuin lukiossa, mutta olikohan niin että hieman suppeampana. Neljännen vuoden päätteeksi ovat lopputentit neljästä aineesta; kosmetologiopinnoista, äidinkielestä eli Sloveniasta, yhdestä vieraasta kielestä joka useimmilla on englanti ja matematiikasta.

Masa ja Polona kertoivat olevan kolmannen vuosikurssin opiskelijoita. Kosmetologiksi valmistumisen jälkeen molemmat hakevat jatko-opintoihin. Sporttinen Masa fysioterapeutiksi ja Polona pohtii vielä minne, ehkä yliopistoon. Joihinkin yliopistoihin papereilla voi myös hakea, jos esimerkiksi haluaisi lähteä opiskelemaan historiaa, tulisi historiasta suorittaa lisäksi oma lopputentti. He olivat molemmat tyytyväisiä että ”peruskoulutuksen” ohella saa myös jo ammatin, vaikka kumpikaan ei kosmetologiksi aio, ainakaan nyt. Ennen valmistumista he molemmat haluavat tulla vielä Suomeen vaihtoon!

Kauniissa vanhassa kaupungissa sijaitsevaan kouluun matkattiin bussilla ja mennessä haettiin meille bussikortit. Masa ja Polona saattelivat meidät ensimmäiseksi kirjastotäti Tatjanan luo. He toivottivat antoisaa harjoittelua Ljubljanassa ja antoivat Slovenialaiset suklaalevyt, voi kuinka suloista J Toivoivat myös ettemme nukahda Tatjanan opissa, heillä oli kuulemma ollut joskus jonkin sortin ongelmia sen suhteen ;) Tatjana kertoi parintuntisen aikana Slovenian kulttuurista, kielestä ja matkailukohteista. Hän oli varannut kummallekin vinon pinon matkaesitteitä, karttoja, opasvihkosia, EuroBasket-brosareita ja vaikka mitä. Saimme todella hyvän infon kirsikkateen siivittämänä. Emmekä nukahtaneet! Hän opastaa samoin eväin noin 50-60 vaihtaria vuodessa ja hakee heille kulloinkin päivitetyt esitteet.

Seuraavaksi meidät vastaanotti jo sähköposteissa tutuksi tullut kansainvälinen koordinaattori Vanda ja koko koulun rehtori Marija. Rehtorin sihteeri kuljetti meidät oman huoneensa läpi rehtorin isoon huoneeseen neuvottelupöydän ääreen. Jotenkin tuntui kuin olisimme astuneet vuosikymmenissä taaksepäin. Valkoiseen lääkärintakkiin pukeutunut Marija tiedusteli mitä haluaisimme juoda, ja kohta jo sihteeri asetteli cappuccinon ja teen kauniisti eteemme. Juteltiin opinnoista, harjoittelujaksosta, odotuksista, alan valinnasta ja Cidescosta. Vanda tulkkasi. Rehtori kertoi heilläkin hiljakkoin alkaneesta aikuispuolen kosmetologikoulutusohjelmasta. Ja pyysi kertomaan minkälaista ja taustaista porukkaa suomessa aikuispuolella opiskelee. He olivat nimittäin aivan ihmeissään heille hakeutuneiden aikuisopiskelijoiden taustoista, joukossa on yliopiston ja jopa tohtorinväitöstutkinnon suorittaneita. Liekö syynä Slovenian huono taloudellinen tilanne vai mikä?

Vanda oli pahoillaan harjoittelupaikkaani liittyvistä muutoksista, ja sitten tuli vielä yksi. Kylpylähän muuttui kauneushoitolaan ja nyt se kauneushoitolahomma meni mönkään. Koulun kautta järjestetyssä harjoittelupaikassa, tulee olla ohjaaja, joka on myös paikalla. Tietoon oli tullut ongelmia. Kuulimme huhupuheita joiden mukaan ohjaaja(omistaja) liihottelee päivät pitkät muissa maisemissa ja maksamattomia palkkojakin lienee olevan (tosin mehän emme palkkaa saa). Pikaratkaisuna järjestettiin sama hoitola molemmille, toinen tekisi aamua ja toinen iltaa.

Koulu oli muuten täynnä valkotakkisia opiskelijoita, ja poikia oli paljon! Ei meillä vain suomessa pojat ole noin innostuneita kosmetologiopinnoista… Masa ja Polona nauroivat, ei täälläkään, samassa koulussa toiselta linjalta valmistuu farmaseutteja.

Lopuksi osallistuimme vielä kosmetologiopettaja Matejan johdolla oppitunneille. Kakkosvuosikurssilla oli vuorossa kulmien muotoilu ja värjäys. Ylimmän kerroksen opetustilasta avautui kauniit maisemat kaupunkiin ja vihreälle kukkulalle. Tila oli jaettu kahteen, teorialuokkaan ja käytännönharjoittelutilaan. Matejaa jännitti kovasti samalla viikolla pidettävä Cidesco-tutkinto jo valmistuineille kosmetologeille, josta kuulimme jälkikäteen että kaikki olivat hienosti päässeet läpi. Yhtäkkiä käytönnön harjoittelu keskeytyi, oli kuulemma ruoka-aika. Kaikki siirtyivät teorialuokan puolelle ja kaivoivat kasseistaan eväsnyssykät, me kiitimme ja lähdimme bussilla kohti Ane Ziherlovea. Ensimmäinen harjoittelujakson päivä oli pulkassa.

Kaiken kaikkiaan vastaanotto oli todella lämmin, ihan aamukahdeksasta loppuun asti! Meidät tultiin hakemaan, opastettiin bussien käytössä, haettiin bussikortit, näytettiin koulu, tutustutettiin kaikkiin ja kaikkeen. Jos olisimmekin ainoat vaihtarit, niin ymmärrän. Mutta kun vaihtareita on tosiaan tuo 50-60 vuodessa ja jos kaikille samanlainen vastaanotto, niin kyllä on! Lämmin mieli ja tunne että olemme todellakin tervetulleita! (Vaikka harjoittelupaikan kanssa ongelmia onkin…)

Seuraavana päivänä sitten hoitolaan.