Luokkaretki

Saimme Vandalta eli koululta kutsun osallistua toisen vuosikurssin luokkaretkelle. Viimeisen viikkomme maanantaina oli kosmetologioppilaat lähdössä tutustumaan Slovenialaiseen kylpyläelämään. Ja torstaina farmaseuttioppilaat puolestaan Itä-Sloveniaan useampaan eri nähtävyyteen. Olipa kiva että kutsuivat meidän mukaan! Päätimme, että Riika lähtee maanantairyhmän matkaan ja minä torstairyhmän.

Vandan sähköpostissa torstain ohjelma oli seuraava: Thursday, 10. October pharmaceutical  students have a field trip and you can also join them. They will go to eastern Slovenia to see Pekel Cave, Roman antiques in Šempeter, one of the oldest pharmacies of Europe in Olimje, a chocolade boutique in Olimje and a glass  factory in Rogaška Slatina.

Siispä sinne. Torstaina bussi starttasi klo 7 koulun vierestä. Meitä oli kaikkiaan kaksi bussillista. Ensimmäiseksi suunnattiin luoliin, jännän näköisiä tippukivimuodostelmia. Yksi tippukivi, eli tuollainen sakara kasvaa yhden sentin sadassa vuodessa. Aikamoista!

Sitten käytiin tutustumassa antiikin Rooman aikaiseen hautausmaahan, pienessä lannalta haiskahtavassa maalaiskylässä Šempeterissä.  

Seuraavaksi suunnattiin perinteiselle kylpyläalueelle Rogaska Slatinaan. Siellä on jo ammoisina aikoina kylpeneet kuninkaalliset tervehdyttävissä mineraalipitoisissa vesissä. Tällä kertaa tutustumiskohteena ei kuitenkaan ollut itse kylpylä vaan kylässä sijaitseva kuuluisa Rogaskan lasitehdas. Iittalassa työskennelleenä oli hauskaa käydä tutustumassa toiseen lasitehtaaseen. Suupuhallettua lasia täälläkin ja hienoja lasiastioita! Todella työlästä, kristallilasien uurteet tehdään käsin. Ensin viinilaseihin piirretään viivasto ja jokaista viivaa lasimestari hioi käsin koneella jotta siihen tuli kaunis pehmeälinjainen uurre. Kyllä menee aikaa, mutta hienoja olivat! Uurteet eli ne kristallilasin perinteiset kuviot tuntuivat käteen pehmeiltä! Uurteissa oli kiva juoksuttaa sormea, huvinsa kullakin… He olivat tarkkoja siitä ettei kuvia otettu.  

Sitten siirryttiin SPA-aluellee Olmjeen kukkuloiden katveeseen lounaalle. Paikassa oli myös iso kylpylä, uusi ja vanha osa. Kävin kyselemässä sisäänkäynnin luona enemmän tervehdyttävistä kylvyistä ja altaissa olevista eri asteisista vesistä. Alueelta saatava vesi on mineraalipitoista ja se lämmitetään eriasteisiksi eri altaisiin. Lääkäri suosittelee mineraalikylpyjä selkävaivoihin, leikkauksen jälkeen, iho-ongelmiin kuten psoriakseen ja niin edelleen. Minulla ei ollut aikaa käydä kylpemässä, mutta kurkistelin sisään, ja näytti ihanalle kylpypaikalle kauniissa maisemissa. Oli sisäaltaita ja ulkoaltaita. Lavitsoja joilla kypytakkeihin kääriytyneet ottivat päikkäreitä kylpyjen välissä. Hupaisaa.

Lopuksi suunnattiin vielä Olmjen upeaan barokkityyliseen kirkkoon, Church of the Mary's Assumptioniin. Kauniissa rakennuksessa oli myös luostari. Munkki piti ilmeikkään ja hauskan esitelmän kirkkosalissa naurunpyrähdyksistä päätellen. Luostarissa on myös Euroopan vanhin apteekki. Munkit kasvattavat puutarhassa yrttejä, yhteensä 200 eri lajia. Vai olikohan ne kaikki yrttejä…  Noh, jokatapauksessa 28 eri yrtistä  valmistetaan, arvaattekin varmasti jo mitä, no tietenkin, yrttilikööriä! Oppilaiden lähtiessä tutustumaan paikkaan tarkemmin, minä seurasin opettajia ja kas, päädyin ikivanhaan holvikaarelliseen ruokasaliin. Pöydillä oli yrittilikööripullo, snapsilaseja ja peltirasiassa keksiä. Äkkiä, opettaja nimeltä Mira kaatoi meille tömpsyt ja ne huitaistiin keksin kera kurkusta alas. Tais mennä toinenkin.    

Luostarin vieressä oli vielä perinteinen suklaatehdas ja puoti. Se oli monivaiheisen matkan viimeinen etappi. Tuli nähtyä yhden päivän aikana paljon, ja hienoja kohteita. Harmittelin etten osannut sloveniaa, olisin saanut tästä vielä niin paljon enemmän irti!  

Pekel Cave

Tippukivet eli nuo sakarat kasvavat 1 cm 100 vuodessa! Hurjaa!

Roman antigues in Sempeter

Iittalan kolleega Sloveniassa

Olimjen kylpylän uusi osa

Kylpylä edessä ja hotelli takana.

Höyryävä ja poreileva terveyskylpy

Hyvin maastoutuu kylpylä maisemaan

Vanha osa

Kylpylän sisäänkäynti

Eri altaissa eri vesilämpötilat

Kirkko

Luostari

Euroopan vanhin apteekki

Opettajat tauolla

Munkkien valmistamaa yrttilikööriä peräti 28 yrtistä

 

Asiakkaita

Pääsin itsekin jalkahoitoon.

Herttainen 90-kymppinen nainen istahtaa jalkahoitotuoliin. Valmistelen jalkakylvyn ja asettelen jalat  veteen sen kummempia tarkastuksia. Nainen ottaa mukavan asennon hoitotuolissa ja avaa keskustelun Irenan kanssa. Voisiko hän maksaa hoidosta 10 euroa, listahinta kun on 30 euroa. Taloudellinen tilanne on hänellä huono ja kaikki rahat menevät kahden lapsen perheen rahoittamiseen, lapset kun ovat työttöminä. Irena puhuu kovaa ja kädet käy, tajuan että jostain ”vakavasta” käydään kiivasta keskustelua. Lopulta nainen maksaa 20 euroa ja jalat hoidettiin. Irena kertoo että tilanne Sloveniassa on todella pelottava, työttömiä on paljon ja tulee koko ajan lisää.

Depilaatioon eli vahaukseen saapui noin minun ikäinen nainen. Vahasin sääret, reidet, bikinit ja kainalot. Ihanaa, hän puhuu hyvää enkkua! Ja juttu luisti, asiakas oli töissä Slovenialaisella ja kaikkien tuntemalla tuotemerkillä Brand Managerina. Juteltiin markkinoinnista, lehdistötilaisuuksista, nettisivuista, tuotekatalogeista, mainoksista, tuotesarjojen ilmeistä, brosarien teettämisistä sun muusta. Vaihdettiin tietoa, miten ne tehdään täällä ja miten ne tehtiin meillä Fiskarsilla. Olipa kiva asiakas ja tutustuminen. Lopuksi hän kysyi, mitä olen pitänyt uuden opiskelusta ja kertoi itsekin miettineen samaa… hih, no jopas sattui! Mutta koska tällä hetkellä taloudellinen tilanne on niin huono (tätä kaikki toitottavat), ei hän uskalla ottaa riskiä.

Perinteinen kasvohoito, asiakas on käynyt säännöllisesti Irenalla kasvohoidossa 20 vuotta. Toteutin hoidon muuten, mutta asiakas halusi että Irena tekee ihonpuhdistuksen, eli käsin puristelemalla niin kuin täällä tehdään. No sehän sopii! Mikä parasta, hänkin puhui hyvää englantia ja innostuikin sitten puhumaan koko hoidon ajan. Kertoi, että toivat maahan pitkään Halti ja RaiSki –tuotemerkkiä! Ei ole totta, kyllä vaan ja oli käynyt monta kertaa Suomessa ja tunsi hyvin saunakulttuurin niin kuin hiihtokulttuurinkin. Täällä Sloveniassa lasketellaan paljon, upeat Alpit kun ovat 50 km päässä Ljubljanasta. Sittemmin he ovat siirtyneet tuomaan maahan Asics-juoksukenkiä ja jotain toista merkkiä, nainen oli itsekin maratoonari. Harmittelin että Haltin tuominen loppui, sehän on edelleen todella laadukas ja muistelin päässuunnittelija Martti Kellokumpun voittaneen Halti-vaatteillaan muotoilupalkintojakin. Tuonti oli loppunut jo aikaisemmin, syynä kolme peräkkäistä lämmintä talvea ja huononeva taloudellinen tilanne Sloveniassa. Ja taas se talous tuli sieltä! Juoksukenkiä sen sijaan menee ihmeen hyvin, slovenialaiset tykkäävät juosta ja harrastus ei vaadi juurikaan muuta panostusta kuin kunnolliset kengät.

Ensimmäinen kokonainen jalkahoitoasias oli pitkä iäkäs mies, alppikylästä noin 50 kilometrin takaa. Hän oli kuin suoraan suomalaisen mielikuvissa voi alppimies olla, kookas mutta hoikka, viikset; huulien päältä lyhyet ja sivuista piiiitkät ja kaartuvat, ahavoituneet paljon ulkoilmassa viihtyneen kasvot, ruskea hattu päässä, ei kai siinä sentäs sulkaa ollut... Irena kysyi ihmeissään missä mies oli ollut ja aprikoi edellisestä käynnistä vierähtäneen ainakin kaksi vuotta.  Ei ollut ollut kuulemma asiaa pääkaupunkiin… Sain eteeni paljon kävelleet jalat, kuin hyvin kypsyneet parmesanjuustokimpaleet, en ollut sellaisia jalkojan ennen nähnytkään! Niissä riitti vuolemista ja kynsien hoitamista, oi voi. Aloin miettimään jalkahoitajan ammatin olevan kutsumusammatti.

Seuraava jalkahoitoasiakas oli niinikään pitkä iäkäs mies, hieman tukevahkokin. Ou no mietin! Mutta mitä ihmettä, jalat olivat täydelliset, eihän niissä ollut edes mitään hoidettavaa. Käy kuukausittain hoidattamassa, ehkä salaisuus piileekin siinä! Jälkikäteen minulle kerrottiin, että mies oli katolinen pappi. Hmmm… onko se soveliasta että naishenkilö tekee jalkahieronnan?

Ensimmäinen depilaatio-asias, sähläsin, eikä bikinidepsku ole muutenkaan mitenkään rentouttavaa. Olin juuri päässyt kehumasta kuinka hyvä koulutussysteemi meillä Suomessa on! Kalahtiko omakehu nilkkaan ;) Ja lopuksi hän kertoi olevansa psykologi. Ehkä olin jokin klassinen esimerkki käyttäytymismallista…?

Kiitos Riika hyvästä jalkahoidosta :)

Vähän vain irtonahkaa ja kovettumaa.

Näin se lähtee.

Sisään kasvanut kynsi.

Loppuvoiteeksi lämmittävä hevosbalsami.

Desinfiontiliuos.

 

Arki

Tein aamuvuoroa viikon. Huomaan eläväni jo arkea Ljubljanassa. Nousen klo 6 ja suuntaan bussille klo 7. Vaikka busseja menee tiuhaan, jää osa porukasta bussin ulkopuolelle, kun se on pysäkille tullessa jo niin täynnä. Tässä pätee sääntö, nopeat syövät hitaat ja kohteliaisuuden voi heittää romukoppaan. Katselen samoja maisemia aamuin illoin ja tutkailen kanssamatkustajia. Mukavaa, tässä sitä mennään samanlailla kuin muut. Olen tosiaan osa Slovenialaista elämää. Turistina on kuitenkin aina turisti, otat parhaat palat ja katselet systeemiä ulkopuolisena. Onhan tämä aika hienoa, saan hitusen siitä millaista olisi elää täällä. Minulla on työpaikka, kaksi paikallista työkaveria ja kaikki asiakkaat paikallisia. Olen osa yhteiskuntaa!

Kauneushoitolassa ensiksi vaihdetaan valkoiset työvaatteet ja käydään tilaamassa viereisestä baarista kahvit. Maitokahvi on hyvää, mutta parin kerran jälkeen kaipaan jo ”tavallista kahvia”, joten elekielellä saan hahmotettua baarinpitäjälle että ensin ison kuppiin espresso ja päälle kuumaa vettä, onnistuu J Aamuseltaan baarissa on noin 6 asiakasta, puolella on edessään olut ja toisella puoliskolla kahvi.

Aamupäivät ovat yleensä ikäihmisten jalkahoitoja. Monella on jalkojen kanssa ongelmia ja käyvät säännöllisesti kuukauden kahden välein. Jalkahoidon hinta on 30 euroa. Mietin, että se on suhteellisen paljon keskipalkan ollessa noin 800 euroa kuukaudessa.

Jalkahoidossa käytetään veistä ja poraa. Täällä veistä käytetään jalassa kuin jalassa, vaikka meidän silmiin näyttäisi ettei jalassa ole mitään viestettävää. Jalkapaperit, vatipussit yms. on kertakäyttöisiä, eli hyvä - hygeniaketju säilyy. Kunnes se sitten katkeaa, kun samasta purkista kauhotaan jalkavoidetta kaikille…

Ammattitaidosta täytyy kyllä todeta, että Irena ja Tatjana ovat todella ammattilaisia ja nopeita jalkahoitajia. Vakioasiakkaat tulevat pidemmänkin matkan päästä ja juuri heille hoitoon.

Perinteisiä kasvohoitoja kolmen viikon harjoittelumme aikana on tehty muutama. Kasvohoidossa käytettävät aineet ovat Slovenialaisia Afrodita –merkkisiä Salon Exclusive sarjan hoitotuotteita. Niitä tosin käytetään vähän ja säästellen. Eri ihotyypeille ei juurikaan ole omia sarjoja, ehkä naamioissa muutama vaihtoehto. Ja Bebanthenia menee. Purkkeihin tulee merkitä päivämäärä koska aine on otettu käyttöön. Kasvosienin tilalla käytetään kertakäyttöistä pientä taiteltua sideharsoa, yhtä, ja vanulappuja käytetään muutama. Tämä systeemi reilulla kädellä käyttämään oppineelle on aika haastavaa. Ylellisyydestä ei ole tietoakaan.

Säästeliäisyys ulottuu kaikkiin hoitoihin ja kautta linjan. Sen ymmärtää jollainlailla, kun katselee paljonko rahaa tulee hoitolaan sisään. Ajat ovat kuulemma todella huonot, huono tilanne alkoi 2008 ja huononee vaan. Tosi kurja juttu.

Iltapäivällä ja illalla tehdään kasvohoitoja ja niihin kuuluu myöskin erilaiset laitehoidot: aineiden imeytykseen, lihasjumppaukseen & liftingiin, juonnehoitoihin ja elvytykseen. Ja tietenkin voimakkaaseen karvankasvuun omat. 

Lisäksi tehdään niitä ihonpuhdistuksia paljon sekä depilaatioita.

Aamu valkenee Ane Ziherlovella.

Bussilla töihin.

Siellä se työpaikka siintää.

Työvaatteet vaihdettu ja Riikakin näkyy ikkunassa ;)

Aineita kasvohoitoihin.

Päiväykset purkkeihin.

Bepanthenia kuluu.

Koneet hoitoihin + pari lisää kaapissa.

Depilaatiokamat.

Jalkaporalla homma hoituu.

Yleensä ei tule lakkausta.

Ja takaisin kotiinpäin. Paikallinen Itis jää vasemmalle ja Ane Ziherlovelle vievä pysäkki oikealle.

 

Asiaa Aasian kuninkaallisista ja muusta

Karkeakäyntinen diesel-Golf kiertää 140 km/h:n mittarinopeudella vain 2 400 kierroksen tuntumassa. Aikamoista edistystä. Oma antiikkinen Ryövärini nelisylinterisellä pannullaan huutaa tuossa nopeudessa jo 4 000 kierrosta. Ja bensaa palaa. Näinkin olennaiset seikat kiinnittävät huomion ulkomailla vuokrapelillä kurvailtaessa.

On mutkatonta havaita ratin takaa, miten lyhyiden etäisyyksien Sloveniassa löytyy kaikenlaista pittoreskia: rapiat 150 kilometriä ja olet nähnyt vuoristoa, järvi- ja jokialueita, historiallisia kyliä, pääkaupungin vanhan keskustan ja siisteydeltään vähintään Italian tasoisia Adrianmeren rannikkokyliä upeine hotelleineen ja puistoineen.

Bledin kaunis järvimaisema lähestyy Ljubljanan suunnasta joutuisasti. On sunnuntai lokakuun 6. päivä ja toinen kokonainen matkapäiväni. Olen kuulemma kolmen viikon aikana laihtunut, mikä pistää peiliä epäuskoisena tuijotellessa miettimään, että kuinka pulska sitä vielä syyskuun puolivälissä olikaan.

Bledissä ajatus paikallisen kulttikakun maistelusta käy ylivoimaiseksi. Herkkua se on eikä sosialistisen Jugoslavian aikainen 60-vuotias resepti ole luomusta ainakaan pilannut. Muistuttaa meille tutumpaa Napoleon-leivosta. Jonkinmoinen ”Tito-leivos”.

Äkkiä meidät ympäröi lauma Kaukoidästä saapuneita kameramiehiä, turvamiehiä, hovineitoja, toimittajia ja ties mitä. Paikalliset supattavat, että Taiwanin prinsessa on tullut Blediin maisemia ihailemaan ja seurue suunnistaa samalle kirkkosaarelle soutuveneineen kuin mekin.

Bongailemme joukosta sitä korkea-arvoisinta, mutta täyttä varmuutta emme saa. Mustissa limusiineissa rannalla tosin on Thaimaan suurlähetystön tunnukset, eli liekö sittenkään kyse Taiwanista, prinsessoista puhumattakaan. Mutta ei, kyllä, nyt bongaamme tupeeratun rouvan, jota kaikki seuraavat ja pari avustajaa kannattelee käveltäessä (illalla kämpillä guuglailulla selviää, että kyse lienee ollut Thaimaan kuninkaan vaimosta, eräänlaisesta kuningattaresta siis. Bled ei ollut hovilta kehno valinta yhdeksi Euroopan nähtävyydeksi).

Turkoosi vesi kuultaa kuin jalokivi, jokien pohja säihkyy kristallinkirkkaana. Vaaleiden kivien päällä ei ole havaittavissa mitään humusperäistä. Perhokalastajia siellä täällä, perämoottorit kielletty hiljaisia ja saastuttamattomia sähkötuuppareita lukuun ottamatta.

Pakkomielle vanhoilta reissuilta vainoaa täälläkin. Kaikkea ja joka paikassa tulee aina verrattua johonkin aiempaan muualla näkemäänsä. Samankaltaisuuksien joukosta koettaa sitten poimia uusia helmiä, josko tämä olisi jotakin poikkeuksellista?

Sloveniassa taitaa olla jotain poikkeuksellista. Se on lentäen vain 2,5 tunnin päässä Suomesta, alue on Uudenmaan kokoinen ja nähtävyydet mitä moninaisimmat. Hintataso kohtuullinen, osin alhainenkin. Ihmiset ystävällisiä ja kaikki tuntuu pelaavan.

Paikallisille moni hanke on tavoittamattomissa ja ympäristössä matkailu harvinaista. Keskipalkka noin 800 euroa kuussa ja esimerkiksi löpö maksaa bensa-asemalla 1,40 euroa litra. Suomalaisella keskipalkalla litrahinnan pitäisi siis huidella noin viidessä eurossa. Sitäkin kummallisempaa on, että paikalliset panostavat autoihin. Toinen toistaan hienompia ja isompia yksilöitä suhahtelee ohi. Vanhat Yugot ja Zastavat lienee kuopattu jonnekin. Liekö kyse politiikan nomenklaturasta, jota maanmiehet sättivät korruptiosta ja Slovenian maineen tahraamisesta? En nosta keskusteluissa esille pieleen menneitä panssariajoneuvokauppoja Patrian kanssa. Sloveenit ovat hienotunteisia, puhuvat Suomesta positiivisia, vaikka uutisista lienee tullut toisenlaistakin esille.

Maanantaiaamua 7.10. käynnistellään verkkaisesti. Ihan mukiinmenevä asuinalue ja kerrostalot. Ilmanvaihtokanavien puuttuminen tosin merkitsee, että pieteetillä lämmitetyt huoneistot ovat viileilläkin keleillä kuuman kosteita ja talo kuin umpipullo. Ei ihan Britannia-meininkiä, mutta se johtunee vähemmistä sateista ja ehkä jopa hitusen saarivaltakuntaa paremmasta rakentamisen laadusta.

Piipahdamme morjenstamassa Tatjanaa ja Irenaa, kauneushoitolan kummitätejä ja opastajia. Silmäilen siistiltä näyttävän salongin yksityiskohtia. Vaikken kauneudenhoitoalaa tunnekaan, tulee varusteista, nimettömistä voidepurkeista ja pelottavilta näyttävistä sähkövempaimista mieleen jokin 1980-luvun alun kauneushoitola Suomesta. Kulttuuri- ja elintasoero näkyy ehkä selvimmin tässä. Paraikaa jalkahoidossa on henkilö, joka tarvitsisi maallikon mielestä ehkä enemmän terveydenhoitoa kuin kauneuden.

Irena ja Tatjana ovat sydämellisiä slovenialaisnaisia. Jossakin vihlaisee. Pitkät viikot, rankka elämä ja toiveet pieniä.

Kolmen päivän piipahdus Miran ja Riikan arkea tarkastamassa tuntuu etuoikeudelta. Sitä vaan tullaan ja taas mennään, palataan mukamas tärkeisiin projekteihin. Onneksi en hölmöillyt ja tyytynyt neljän viikon aikana Skypeen ja bloggauksiin. Tämä oli syytä nähdä. Ja Mira tietysti ennen muuta! :)

Lohdutuksena blogin aiemmille lukijoille, että vierailijanäkökulma jää poikkeukseksi. Mira-vaimon pirteät raportit seuraavat uskoakseni pikapuolin tätä Suomeen palanneen instant-matkailijan tajunnanvirtaa. Mukana kotiin toin matkalaukullisen kenkiä. Niitä ei Mira ollut ostanut itselleen vaan minulle. Hyvä ihme.